Kirkkoherraehdokkaat ovat vanhan tavan mukaan kukin pitäneet messun seurakunnan pääkirkossa. Messun jälkeen ehdokkaalla on ollut mahdollisuus esittäytyä noin kymmenen minuutin ajan. Kirkkokahveilla ehdokkailta on saanut kysellä kaikenlaista.
Ehdokkaiden lisäksi olen arvioinut tätä prosessia ja näitä tilaisuuksia. Ensimmäinen ja ehdoton kokemukseni on, että messu on huono tilanne kirkkoherran esittäytymistilaisuudeksi. Messu on ensisijaisesti hengellinen tilaisuus, jonka keskiössä on Jumalan kohtaaminen Sanassa ja sakramentissa. Kirkkoherraehdokas joutuu vaikeaan tilanteesen, jossa hän messua toimittaessaan joutuu ratkaisemaan dilemman Jumalalle ja seurakunnalle puhumisen välillä. On vaikea puhua Jumalalle luontevasti samalla kun yrittää tehdä vaikutuksen seurakuntalaisiin. Tämä tilanne johtaa kummallisiin liturgisiin ratkaisuihin, joissa häviäjänä on se seurakuntalainen, joka tulee kirkkoon saamaan hengellistä ravintoa.
Esittäytymispuheenvuorot ja kirkkokahvien kyselytunnit sen sijaan ovat antaneet hyvän kuvan kirkkoherraehdokkaan vuorovaikutustavoista ja päätöksentekoa ohjaavista arvoista.
Toivottavasti tulevaisuudessa päästään tilanteista, missä messua käytetään keppihevosena, jolla hallinto ratsastaa.
 |
| Kirkkokahvilla ehdokkaan vastauksia kuunnellessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti